www.epmuisto.fi

ETELÄ-POHJANMAAN

SOTAMUISTOMERKIT

Matti Aspin muistomerkki Kauhajoki

Loading...

MATTI ASP TARKKA-AMPUJA JA RAIVAAJA


Tarkka-ampuja ja uudisraivaaja Matti Asp eli Leppimaa, jolla nimellä hänet vanhempana myös tunnettiin.

Matti Aspin isä, Matti Heikinpoika, oli syntynyt Ala-Harjassa Heikki Iisakinpojan ja Maria Jaakontyttären poikana 8.9.1799. Heikki Iisakinpoika kuoli varhain, ja äiti Maria Jaakontytär oli ainakin 1810–1815 itsellisenä Yli-Knuuttilan talon Kalkunmäen torpassa, jossa poika Matti Heikinpoika varttui ja pääsi ripille 1815. Tämän jälkeen Matti Heikinpoika muutti rengiksi Kuuttiin, sieltä Kalalahteen ja edelleen Toivakkaan, jossa ollessaan perusti perheen ja pääsi sitten Kala(lahde)n torppariksi. Matti Heikinpoika raivasi Hautalan torpan ja palveli Harjankylän taloja. Hautalassa Matti Matinpoika varttui ja teki töitä Harjankylän taloihin (Kohlu, Marttila, Sorvari), kunnes 25-vuotiaana 1853 lähti Helsinkiin. Nuorempi veli Iisakki Matinpoika oli muuttanut Helsinkiin jo 1850.


Mieheksi vartuttuaan Matti pestautui ”kaartiin” eli Henkivartioväen Suomen Tarkk’ampujapataljoonaan, kuten osaston virallinen

nimi kuului. Tämä pataljoona koostui näihin aikoihin yksinomaan värvätystä väestä, ja sen tarkoituksena oli alunperin toimia keisarin henkivartiostona.

Tarpeen vaatiessa se kuitenkin osallistui myös sotatoimiin. Kaartiin hyväksyttiin vain suurikokoisia miehiä, mutta Asp olikin 3 kyynärää 6 tuumaa pitkä.

Krimin sodan vuosina 1853–1856 Suomen kaarti, johon Matti Hautala sotilasnimeltään Asp liittyi, lähetettiin maaliskuussa 1854 Pietariin. Siellä se oli syksyyn saakka ja osallistui mm. keisarin henkivartiostoon. Syys- lokakuussa pataljoona kulki Latviaan ja helmikuussa 1855 turvaamaan Venäjän länsirajaa Itävaltaa vastaan, ilmeisesti Puolaan tai Ukrainaan, jotka tuolloin kuuluivat Venäjään kuten Suomikin. Matkan aikana sitä vaivasi kovasti kolera, joka tämän kaksi vuotta kestäneen matkan aikana surmasi 636 miestä.

Keväällä ja kesällä 1855 pataljoonaa siirreltiin eri puolille Valko-Venäjää, mutta taisteluihin pataljoona ei täälläkään joutunut. Syksyllä 1955 Tarkk´ampujat kutsuttiin takaisin kotimaahan. Miehiä ei kuitenkaan tautiepidemian vuoksi päästetty Helsinkiin, vaan he viettivät talven Uudellakirkolla Karjalan kannaksella.

Palveltuaan kaartissa 13 vuotta Asp palasi syntymäseudulleen Kauhajoelle mukanaan hopeinen vyö ja suuri piippu, jotka hän oli erotessaan saanut keisarilta palkkioksi hyvästä palveluksesta. Eräänlainen sotamuisto oli myös harvinaisen pitkä, lähes polviin asti ulottunut parta, jonka Asp oli kaartilaisaikanaan kasvattanut, ja jonka han säilytti kuolemaansa asti.

Tätä partaa sanottiin hevostenkin pelänneen.


Kaartista paluun jälkeen oli tietenkin edessa uuden ammatin hankinta. Kauhajoella silloinen kappalainen lupasi Aspille, etta tämä saa perustaa torpan Aijalan pappilan maalle mihin vain parhaaksi näkee.

Ehkäpä Asp oli saanut tarpeekseen suuren maailman hälinästä, kun hän päätti pystyttää kotinsa mahdollisimman yksinäiseen paikkaan, Mustaisnevan keskellä, lähellä Teuvan rajaa olevaan suurehkoon metsäsaarekkeeseen, joka vielakin tunnetaan Leppimaa-nimellä.

Sinne Asp rakensi ensin asuinrakennuksen, jossa oli kookas tupa, porstua ja porstuakamari. Vähitellen hän sai raivatuksi ympärillä olevaan korpeen vaatimattoman peltoalueen, joka teki mahdolliseksi myös karjan pidon.


Mutta talonpito ei tietenkään käynyt pitkälle ilman emäntää. Marraskuun 17. päivänä 1878 Asp vihittiin Kauhajoen kirkossa avioliittoon leskivaimo Maria Heddantyttären kanssa, joka oli kotoisin Kuutinkylästä ja oli 21 vuotta miestään nuorempi. Tätä ennen Asp oli kuitenkin saanut tilaisuuden esittää sotaväessä hankkimaansa laajaa kielitaitoa, sillä mennessään hakemaan kuulutusta hän hämmästytti papin esittamällä asiansa seitsemällä eri kielellä. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista kaksi kuoli pienenä.

Eläminen Leppimaassa oli monessa suhteessa vaikeata. Lähimmät naapurit olivat Lylykylässä ja Krankkakylässä sekä Teuvan puolella Luovankylässä.

Mitään tietä ei ollut, vaan oli kuljettava kilometrimääriä pitkin upottavalla suolla olevia polkuja. Märkänä vuodenaikana kulkija joskus painui leukaansa myöten suohon. Pellon tuotto oli vähäinen, joten sivutuloja oli yritettävä saada mahdollisuuksien mukaan. Kesäisin paimennettiin rintakylän talojen nuorta karjaa, joka oli metsälaitumilla. Hoitopalkkana saatiin hiehosta 1 markka ja sonnimullikasta 3 markkaa kesältä. Myös näsiän marjoja kerättiin ja myytiin apteekkiin.

Hevosta ei Leppimaassa koskaan ollut, joten esim. kyntö oli aluksi tehtävä lapiolla käsivoimin myöhemmin oli härkä vetoeläimenä.

Ei ole ihme, etta metsänvartija Iivari Tarkka kerran Aspin tavatessaan ihmetteli, etta mita siellä Leppimaassa oikein syödään. Tähän Asp vastasi piloillaan: ”Käärmeitä meillä syödään, täälläpäin on suuria käärmeitä”. Tarkka otti tämän todesta, ja siitä sai alkunsa tarina, etta Leppimaassa syötiin käärmeitä.

Lapsilleen Asp oli joskus ankara. Kerran lapset syötyaan pyysivät vielä lisää leipaa, mutta isä piti tälläistä liiallisena ahnehtimisena. Niinpä han käski lasten hakea leipää aitan pöntöstä, mutta heidän ollessaan aitassa telkesi oven ulkopuolelta ja piiskasi Emma-tytärtä, joka oli vanhin.


Mutta topakka ihminen oli Maija-emäntäkin. Kerran Lyly-Yrjänäisen isäntä lupasi hänelle tynnyrin rukiita, jos tämä kantaisi ne kerralla kotiinsa välillä lepäämättä. Emanta otti rukiit selkäänsä ja Lyly-Yrjänäisen renki lähti mukaan valvomaan, etta matka kävi isännän antamien ehtojen mukaisesti. Ja emäntä kantoi kuin kantoikin rukiinsa tämän monikilometrisen suotaipaleen kertaakaan pysähtymättä. Jonkinlaisen selkävian hän kuitenkin tästä uroteostaan sai.


Matti Asp kuoli marraskuun 23. paivana 1887 vajaan 60 vuoden ikäisenä. Hautaus tapahtui nelja päivää myöhemmin sotilaallisin menoin, joihin kuului mm. kymmenen kanuunanlaukausta. Tämän jälkeen vaimo ja lapset asuivat Leppimaassa viela toistakymmentä vuotta, kunnes olemattomat tieyhteydet pakottivat hakeutumaan lähemmäksi rintamaita.

Nykyaan Leppimaan asunnosta ei ole enää mitään jäljellä. Asuinrakennus siirrettiin johonkin Lylykylän taloon ja muut rakennukset ovat nekin joko siirretty tai lahonneet. Suurella vaivalla raivatut peltotilkut ovat aikoja sitten uudestaan metsittyneet.


(Kirjoitettu pääasiassa Matti Aspin vielä elossa olevien lasten Alina Harjun ja Matti Leppimaan kertomusten perusteella).


Aiheeseen liittyvät muut muistomerkit:


- Kauhajoen Pyhän Yrjönristin ritarien muistomerkki

Koordinaatit (WGS84):


Muistomerkki         N 62°.24.535, E 21°55.882

Muistomerkki paljastustilaisuuden jälkeen.

Muistomerkki vuonna 2015.

Vuonna 2015 muistomerkille pääsee autolla muutaman sadan metrin päähän.  Alueelle on kumminkin rakenteilla tuulivoimapuistoa joten tilanne saattaa parantua jatkossa.

Timo Raitio (kuvassa vasemmalla) on yksi harvoista henkilöistä jotka tuntevat Matti Aspin muistomerkin sijainnin ja ilman hänen avustustaan muistomerkki olisi todennäköisesti jäänyt löytymättä.

Kaikki alkuperäiset rakennukset on jo tuhoutuneet eikä niistä ole siellä mitään jäljellä.

Myöhempi maanomistaja on rakentanut joskus 90-luvulla paikalle kodan.  Kota on ihan muistomerkin läheisyydessä.