www.epmuisto.fi

ETELÄ-POHJANMAAN

SOTAMUISTOMERKIT

Napue 1714-2014

Narvasta Napuelle


Napuen taistelusta 300 vuotta

Napuen taistelu Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714 on Suomen sotahistorian tunnetuimpia. Ruotsin suurvaltakauden

päättäneen Suuren Pohjan sodan (1700-21) taisteluista vain kaksi on sitä maineikkaampia:

Narva ja Pultava. Missään taistelussa ennen Tamperetta 1918 ei niin moni suomalainen kaatunut.

Napuen taistelussa Ruotsin Suomen armeijalla oli viimeinen, tosin enää teoreettinen, mahdollisuus kääntää sodan kulku.

Armeijaa komentanut kenraalimajuri Carl Gustaf Armfelt oli ottanut 14 vuotta aikaisemmin kapteenina osaa Narvan

taisteluun. Hän aloitti Napuella samalla taktiikalla: rajulla rintamahyökkäyksellä lukumääräisesti paljon vahvempaa

vihollisarmeijaa vastaan. Alku näytti hyvältä.

Napuesta ei kuitenkaan tullut uutta Narvaa , vaan pienois-Pultava, musertava tappio.

Armfeltin karoliiniarmeija oli pienempi ja muutenkin vähävoimaisempi kuin oli ollut Kaarle XII:n itsensä johtama

voitonuskoinen armeija Narvassa. Armfeltin 4500 sotilaalla oli takanaan pitkiä perääntymismarsseja ja

Kostianvirran tappio.

Huolto oli kurja ja usko puolustuksen onnistumiseen horjui. Vastustaja ei ollut lukumääräisesti niin ylivoimainen kuin

Narvassa, mutta venäläiset olivat ottaneet tappioistaan opikseen. Heidän sotilaansa eivät olleet vähemmän urhoollisia

ja upseerinsa vähemmän taitavia. Sitä paitsi venäläiset tiesivät, mihin vaaraan he tappion tullen olisivat joutuneet vihamielisen siviiliväestön keskellä ja kaukana yhteyksistä eteläiseen Suomeen.

Armfelt menetti sotilaistaan liki puolet, noin 2500, kaatuneina ja yli 500 vankeina. Joukossa oli monta sataa Kyrönmaan ja Vaasan seudun talonpoikaa, jotka olivat käskyä noudattaen nostoväkenä yhtyneet armeijaan. Voittajien menetykset jäivät 1500:n tienoille. Armfeltin jäljelle jäänyt armeija lähti pohjoista ja päätyi koko ajan huveten Länsi-Pohjaan; viimeiset rippeet joutuivat vielä epäonnistuneelle Norjan retkelle ja kuolonmarssille talvimyrskyisten tunturien ylitse joulukuussa 1718.

Yhtä synkkä kohtalo odotti siviiliväestöä Pohjanmaalla, jossa isoviha koettiin kaikkein raskaimmin. Yksi syy terrorin

totaalisuuteen ja raakuuteen oli talonpoikaisnostoväen osallistuminen Napuen taisteluun. Ilmeisesti mukana oli myös

kostoa Kaarle XII:n luvalla Narvan taistelun jälkeen tehdyistä surma- ja tuhotöistä venäläiskylissä.

Napuen muistoa on sen murheellisuudesta huolimatta vaalittu. Tieto ensimmäisestä muistojuhlasta on vuodelta

1883. Matti Björklund - Visannin suunnittelema komea monumentti valmistui 1920, jolloin pidettiin suuret kolmipäiväiset juhlat. Myös taistelun 250-vuotisjuhla 1964 oli arvokas. Vaikka Napuen taistelu päättyi raskaaseen tappioon, on paitsi kotiseudulla myös valtakunnallisesti haluttu kunnioittaa siihen osallistuneiden urhoollisuutta ja uhrivalmiutta.


Tekstin on kirjoittanut muistopäivätoimikunnan jäsen, professori Kari Hokkanen

Narvasta Napuelle


Napuen taistelusta 300 vuotta

Napuen taistelu Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714 on Suomen sotahistorian tunnetuimpia. Ruotsin suurvaltakauden

päättäneen Suuren Pohjan sodan (1700-21) taisteluista vain kaksi on sitä maineikkaampia:

Narva ja Pultava. Missään taistelussa ennen Tamperetta 1918 ei niin moni suomalainen kaatunut.

Napuen taistelussa Ruotsin Suomen armeijalla oli viimeinen, tosin enää teoreettinen, mahdollisuus kääntää sodan kulku.

Armeijaa komentanut kenraalimajuri Carl Gustaf Armfelt oli ottanut 14 vuotta aikaisemmin kapteenina osaa Narvan

taisteluun. Hän aloitti Napuella samalla taktiikalla: rajulla rintamahyökkäyksellä lukumääräisesti paljon vahvempaa

vihollisarmeijaa vastaan. Alku näytti hyvältä.

Napuesta ei kuitenkaan tullut uutta Narvaa , vaan pienois-Pultava, musertava tappio.

Armfeltin karoliiniarmeija oli pienempi ja muutenkin vähävoimaisempi kuin oli ollut Kaarle XII:n itsensä johtama

voitonuskoinen armeija Narvassa. Armfeltin 4500 sotilaalla oli takanaan pitkiä perääntymismarsseja ja

Kostianvirran tappio.

Huolto oli kurja ja usko puolustuksen onnistumiseen horjui. Vastustaja ei ollut lukumääräisesti niin ylivoimainen kuin

Narvassa, mutta venäläiset olivat ottaneet tappioistaan opikseen. Heidän sotilaansa eivät olleet vähemmän urhoollisia

ja upseerinsa vähemmän taitavia. Sitä paitsi venäläiset tiesivät, mihin vaaraan he tappion tullen olisivat joutuneet vihamielisen siviiliväestön keskellä ja kaukana yhteyksistä eteläiseen Suomeen.

Armfelt menetti sotilaistaan liki puolet, noin 2500, kaatuneina ja yli 500 vankeina. Joukossa oli monta sataa Kyrönmaan ja Vaasan seudun talonpoikaa, jotka olivat käskyä noudattaen nostoväkenä yhtyneet armeijaan. Voittajien menetykset jäivät 1500:n tienoille. Armfeltin jäljelle jäänyt armeija lähti pohjoista ja päätyi koko ajan huveten Länsi-Pohjaan; viimeiset rippeet joutuivat vielä epäonnistuneelle Norjan retkelle ja kuolonmarssille talvimyrskyisten tunturien ylitse joulukuussa 1718.

Yhtä synkkä kohtalo odotti siviiliväestöä Pohjanmaalla, jossa isoviha koettiin kaikkein raskaimmin. Yksi syy terrorin

totaalisuuteen ja raakuuteen oli talonpoikaisnostoväen osallistuminen Napuen taisteluun. Ilmeisesti mukana oli myös

kostoa Kaarle XII:n luvalla Narvan taistelun jälkeen tehdyistä surma- ja tuhotöistä venäläiskylissä.

Napuen muistoa on sen murheellisuudesta huolimatta vaalittu. Tieto ensimmäisestä muistojuhlasta on vuodelta

1883. Matti Björklund - Visannin suunnittelema komea monumentti valmistui 1920, jolloin pidettiin suuret kolmipäiväiset juhlat. Myös taistelun 250-vuotisjuhla 1964 oli arvokas. Vaikka Napuen taistelu päättyi raskaaseen tappioon, on paitsi kotiseudulla myös valtakunnallisesti haluttu kunnioittaa siihen osallistuneiden urhoollisuutta ja uhrivalmiutta.


Tekstin on kirjoittanut muistopäivätoimikunnan jäsen, professori Kari Hokkanen

Teatteri Kyröö, näytelmä LUMI JA HURME


Näytelmä on vahva ja herkkä kuvaus tuon ajan paikallishistoriasta ja tapahtumista, juuri ennen ja heti taistelun jälkeen, kuvaten Vähä-Palon perheen ja isokyröläisten suuria tunteita, suruja, iloja, huumoria ja rakkautta. - Miten tästä selvittiin?

Teatteri Kyröö on tilannut näytelmäkäsikirjoituksen n. kaksi vuotta sitten lapualaiselta Jyrki Tuularilta, Napuen taistelun 300v muistovuoden teemaa noudattaen. Näkövinkkelinä on lasten ja naisten selviytyminen, kun muita ei juurikaan enään jäänyt jäljelle rankan ja verisen taistelun ja miehittäjien sortotoimenpiteiden jälkeen.

Näytelmässä on 26 puheroolia (8-80 vuotiailta), näytelmään on sävelletty ja sanoitettu 7 sävelmää, elävä hanuri säestys, 12 laulajaa ja 10 henkinen kuoro. Kaiken kaikkiaan produktiota on tekemässä ja toteuttamassa yli 50 hengen harjaantunut tiimi. Tämä on koko Kyrönmaan ja lähiseutujen näytelmäharrastajien suurin voimannäyttö vuosiin, tekijöitä on kaikista alueen kunnista ja lisäksi Vaasasta ja Seinäjoelta. ”Tämä tarina ja nämä tunteet koskettavat ja puhuttavat meitä kaikkia”, ovat näyttelijät jo todenneet.

Näytelmää esitetään muistovuoden kunniaksi helmikuussa ja elokuussa 2014.


Esityspaikka on Pohjankyrö -sali os. Pohjankyröntie 142, Isokyrö


Esitykset:

ensi-ilta la 8.2. klo 19.00, su 9.2. klo14.00 ja klo 19.00,

la 15.2. klo 19.00, su 16.2. klo 18.00 muistopäivän näytös,

ke 19.2. klo 19.00 taistelupäivän näytös, pe 21.2. klo 19.00, su 2.3. klo 14

sekä elokuussa

su 3.8. klo 18.00, pe 8.8. klo 18.00, la 9.8. klo 21.00 yönäytös,

la 16.8. klo 18.00 sekä su 17.8. klo 14.00 ja klo 18.00


Liput 20 €


TEKIJÄT

Käsikirjoitus Jyrki Tuulari

Ohjaus Eija-Irmeli Lahti

Laulujen sävellys Jussi-Pekka Heikkilä

Musiikin sovitus ja johto Martti Tiainen

Puvustus Sedun opiskelijat

Valot / äänet / ohjaajan avustaja Pertti T. Lehto

Tuottaja Teatteri Kyröö


Näytelmäkuvat: Merja Siirilä / Yle