www.epmuisto.fi

ETELÄ-POHJANMAAN

SOTAMUISTOMERKIT

Laurinlakson pakosaunan opastaulu Isokyrö

Loading...

Sijainti

Tapaukseen  liittyy useampikin, hieman erilainen kertomus tapahtuneesta:


Laurinlakson metsäsaunalla, versio 1

Kasakatkin saattoivat vainopoluilleen sortua, sillä paossakaan Kyrönmaan kansa ei ollut menettänyt kaikkea teräänsä, sillä jopa naisen käsi saattoi hädän tullen iskeä vihollista.

Isonkyrön Napuella oli eräs talon emäntä raskaana ja joutui lähtemään sodan jälkeisenä kesänä synnyttämään Laurinlakson takalistolle metsäsaunaan. Sinne oli koetettu varastoida kaikki tarpeelliset taloustavarat, varsinkin ruoka-aineet. Saunalle kulki portaat upottavan suon poikki.

Kasakoilla oli paikallinen ilmiantaja (votakka), joka tiesi lyhyemmän tien saunalle ja lähti heille oppaaksi. Perille he tulivat jätettyään hevosensa ja sota-aseensa suon toiselle puolelle.

Emännän apuna ollut piika havaitsi jo matkan päästä kuusi kasakkaa ja paikallisen naispuolisen oppaan, jotka suota myöten rämpivät aseettomina saunaa kohti. Hän sanoi emännälle (pirttikeelle): “Kyllä meille nyt taitaa loppu tulla, mutta kävi kuinka kävi, koetan minä ainakin.”  Saunan nurkasta piika otti aseekseen koivuhalon. Saunan ovi oli niin matala, että sisään tullessa piti kurnartua. Kun ensimmäinen kasakka pisti päänsä ovesta, piika iski halolla, eikä mies muuta tarvinnut. Toinen tuli kahta uhkeammin ja sai saman kohtalon. Kasakat tiesivät, ettei saunassa ollut miehiä, eivätkä kehdanneet luopua hankkeestaan. Vihan vimmassa ryntäsivät he vuoroin sisään. Piika itsekin pääsi vauhtiin ja hyökkäsi saunasta, tainnutti halollaan jäljelle jääneet, ja päätti heidän päivänsä. Nälkiintyneet kasakat eivät olleet kovin hyvissä voimissa. Petturikin sai lopuksi

palkkansa.


Tarinan kertojaksi esitetään ”Lintupuron Helvii”, joka oli kuullut sen isoäidiltään, samaiselta piikatytöltä, joka oli ollut erittäin kookas ja voimakas. Täysin samaan tarinaan on olemassa vielä lisäys, jonka mukaan piialla olisi ollut liikanimi ”Luutinki”.

Metsäsauna, tai kokonsa puolesta metsäpirtti (n. 5x5 m) lienee rakennettu paljon aikaisemmin, todennäköisesti tervanpolttajia varten (lähistöllä on tervahautoja).

Isossakyrössä, Wackisen tilalla on ollut myös Luutinki-niminen torppa.

Tuuralan kyläkirj assa kerrotaan Lintupuron Siukusta, joka oli ollut tervaamassa Vanhan kirkon kattoa ja kuollut pudottuaan, sekä haudattu putoamispaikkaan. Kertojanmukaan Siukku olisi ollut kotoisin Ventälästä. Kirkonkirjojen mukaan ainoa katolta

pudonnut on Simon Juhonpoika Westerback Ventälästä (s.5.5.1784 k. 29.6.1847). Hänen puolisonsa Hedvig, mitä ilmeisimmin ”Lintupuron Helvi”, oli syntyjään Napuen Wackisesta (Hedvig Jaakont. s. 6.7.1777 k. 23.6.1855).

Taistelussa kaatuneen Simo Wackisen leski Brita (s. 1686 k. 8.1.1756) oli kyseisen Hedvigin isoisän äiti. Brita Wackinen lienee siten ollut toinen tarinaan liittyvä, tapahtuneesta selviytynyt naishenkilö.

Kertomuksen pienokainen saattaisi olla myöhemmin Wackisen naapuritalossa, Wuotilassa asustellut Wallborg Simontytär Wackinen.


lähde: Väinö Tuomaalan kokoelmat: kertoja Maria Heikkilä s.12.5.1871.

Venäläisten kerrotaan vainonneen erityisesti taisteluun osallistuneiden perheitä.

Läheinen suo sijaitsi tuohon aikaan melko tarkasti 50 metrin etäisyydellä pirtistä.

Upottavien soiden ympäröimälle paikalle ei sulan maan aikaan todennäköisesti edes

päässyt ratsain.


Laurinlakson metsãsaunalla, versio 2

Vakkilan raskaana ollut emäntä (Simon Wackisen leski Brita) oli Laurinlakson metsäpirtillä venäläisiä paossa. Hän synnytti siellä. Kerran hän kuuli kavioiden kapsetta ja varustautui puolustautumaan koivunkarahkalla. Vaimo löi tainnoksiin kaikki kuusi pirttiin rynnistävää venäläistä (kasakkaa).

Viimeinen näistä anoi armoa ja lupasi, ettei tekisi mitään pahaa. Nainen sanoi, että teet kuitenkin, ja antoi karahkasta. Kasakoiden ruumiit vaimo upotti läheiseen suohon.


Laurinlakson metsäsaunalla, versio 3

Sippolan emäntä (mahdollisesti kadonneen Heikki Sippolan leski Brita) oli raskaana ja synnytti Laurinlakson pakosaunassa piikansa avustamana. Myöhemmin suomalainen opas (luusi) oli ohjannut neljä venäläistä saunalle, jolloin vahvarakenteinen piika iski jokaista matalasta ovesta sisään pyrkinyttä halolla päähän. Venäläisten ruumiit vedettiin n. 50 metrin päässä olevaan upottavaan suohon, varmaan osittain petojenkin ruuaksi.


Kertojan ollessa 60 vuotta sitten enonsa, Matti Rengon kanssa kyntämässä, oli maasta noussut esiin pitkä ihmisen sääriluu.

lähde: Väinö Tuomaalan kokoelmat: kertoja Jaakko Minni s. 18.7.1877.

Myös Matti Vennän mailla on ollut kiukaan paikka, todennäköinen pakosauna (Laurinlakson kartassa oleva sauna on sekin Vennän tilalla).

Sippolan talo sijaitsi myös Napuella.


Laurinlakson metsäsaunalla, versio 4

Napuen kylästä oli isäntä lähtenyt sotaan. Emäntä, palvelija ja pieni lapsi olivat jääneet kotiin, mutta joutuivat pakenemaan piilopirtille. Vain eräs nainen tiesi heidän pakopaikkansa ja ilmaisi sen venäläisille.

Pirtistä emäntä näki kasakoiden saapumisen ja pelästyi kovasti. Palvelija sanoi, ettei ollut mitään hätää. Kun ensimmäinen kasakka tunkeutui sisään matalasta ovesta, iski palvelija hänet suurella kepillä kuoliaaksi. Saman kohtalon saivat muutkin, mutta viimeinen pääsi pakenemaan ja ilmoittamaan tovereilleen.

Venäläiset tulivat uudelleen, telkesivät pirtin ovet ja sytyttivät sen ihmisineen tuleen.

lähde: Aune Hiiskun kokoelmat: kertoja J. Heinäälä.


Tässä kertomuksessa pienokaisen kerrotaan syntyneen jo ennen pakoon lähtöä.

Kertomuksissa kasakoiden lukumäärä vaihtelee kolmesta kuuteen, todellisen lukumäärän päätteleminen lienee tässä vaiheessa mahdotonta.

Samalta kertojalta on toinenkin versio, missä emäntä oli Napuen Perttulasta (mahdollisesti Lauri Perttulan leski). Tarina on 4. version kaltainen, mutta sillä on suomalaisten kannalta onnellinen loppu - piika saa hengiltä viimeisenkin kasakan.


Laurinlakson metsäsaunalla, versio 5 - Vahva Helena

Isonvihan aikaan erään talon emäntä pienen lapsensa ja palvelijansa kanssa lähtenyt kytötuvalle piiloon. He kulkivat sinne suksilla upottavan suon yli. Venäläiset olivat nähneet heidät, ja kolme sotilasta oli lähtenyt heidän peräänsä. Silloin tämä Helena niminen palvelija on ottanut ison koivuhalon käteensä. Kun ensimmäinen venäläinen oli syöksynyt matalasta ovesta sisään, oli Helena iskenyt hänet tainnoksiin. Samoin kävi toısen ja kolmannenkin. Palvelija sai näin pelastettua emäntänsä, pienen lapsen ja oman henkensä.


lähde: Aune Hiiskun kokoelmat: kertoja Sofia Syrjälä.

Tässäkin kertomuksessa pienokainen oli syntynyt jo aikaisemmin. Kuka sitten oli vahva Helena? Kyseessä voisi olla Helena Erkíntytär, myöhemmin sotilas Simo Rinnan puoliso. Helena syntyi v.1695, asui vuosina 1755-71 Laurolan Yli-Ollikkalassa, sen  jälkeen Isoky an Yli-Lemposessa kuolemaansa saakka 23.4.1776.

Tästä kertomuksesta löytyy vielä yksi versio, jossa piilopirtin paikka on sijoitettu Palonkylän Tursonnevalle.


Museovirasto pystytti syksyllä 2013 pakosaunan paikalle opastaulun

Sijainti: Pitkäkorven metsitetyn peltosaran eteläinen mäenrinne (alue on kuulunut Laurinlaksoon).

N62 56.032  E22 15.954 (WGS84)    

62.933867N, 22.265900E

Tekstit: Kirjasta Kalervo Mielty: Kovien kokemusten kansaa - elämää Kyrönmaalla isonvihan aikana.  Kirjaan voit tutustua TÄSTÄ.

Kohteeseen opastusviitoitus kun ajetaan valtatie 18:lta Ventäläntietä lounaan suuntaan.