www.epmuisto.fi

ETELÄ-POHJANMAAN

SOTAMUISTOMERKIT

Runo: ”Hannu Räisänen: Isä ja poika”

ISÄ JA POIKA

 

Isä, miksi reppuasi pakkaat?

Isä, mihin lähdet, milloin palaat?

Isä, miksi äiti kaiken aikaa itkee

eikä minulle hän vastaa?

Näitä kysyi poika viisivuotias.

 

Isä pöydän ääreen istuu.

Äiti pannustansa kahvin kaataa ja

hellästi isän poskea hän koskettaa.

Vielä poika kysyy ja vastausta vaatii:

Tahdon tietää miksi lähdet, minne menet?

Viimein isä vastaa: Sotaan lähden.

 

Ennen lähtöänsã isä pojan ottaa syliin,

hellästi rutistaa ja sanoo:

Minä lähden. Sulle annan miehen vastuun

 

Poika ikkunasta katsoo, kun isä

pihan halki tielle kulkee,

naapuriaan tervehtii, vilkuttaa

ja portin sulkee.

Niin lähtee naapurukset

käyden yhtä matkaa.

 

Kolmisin kotiin jäivät

äiti, poika ja tytär kolmivuotias.

 

Vuoden päästä äiti ikkunasta näkee

kirkkoherran kävelevän tiellä.

Tämä portin kohtaan pysähtyy

ja pihaan katsoo, sitten kulkuansa

jatkaa - naapuriin.

 

Isä viimein pääsee lomalle,

hautajaisiin, kantajaksi naapurin.

Varmaan isä lomamatkan olisi

tehnyt toisin mielin.

Hämärästi poika hautajaiset muistaa,

muistaa vain itkun ja matkamiehen virren.

  

Oli perheen vuodet pelkoa ja odotusta.

Milloin sota loppuu? Selviääkö isä siitä?

 

Viimein isä matkaltansa palaa

varassa kyynärsauvojen hän kulkee

ja vain toista jalkaansa voi käyttää.

Poika ihmettelee isän vammaa

ja sitten kysyy: Isä, miten vamma syntyi?

Isä vastasi: Idän karhun kynsi siihen osui!

Mutta vielä palaan karhun kaatoon!

 

Sota loppui, mutta isän sota jatkui.

Vamman kivut ja tuskat tuntui yötä päivää

Unessaankaan hän ei saanut rauhaa,

sillä sodan kauhut palas mieleen;

Tulimyrsky, luodit vinkuvat ja

räj ähtävät kranaatit.

 

Matkat kaupunkeihin, kirkonkyliin

isä vältti, jos vain pystyi.

Siellä monet ivailijat häntä

pilkkasivat:

Veteraani, kärsi vaivas!

Mitäs lähdit taistelemaan turhan päiten.

Sanat isän rintaan pisti puukon lailla.

 

Vasta jälkeen vuosikymmenten

sai arvostuksen Veteraanit, sankarit.

 

Haudan äärellä nyt seisoo myötä saattoväen

mustissansa äiti, poika ja pikkusisar.

Muistopuheet ylväät kertoo miehen

tarinaa, veteraanin elämää; rohkeutta,

sankaruutta puolesta vapaan isänmaan.

Miksi kiitosta nyt vasta isä saa?

 

Äärellä haudan poika kuiskii itsekseen:

Isä, nyt kysymättä tiedän miksi sotaan

Lähdit!


Kirjoitti Hannu Räisänen

Esitetty 27.4.2012 Kansallisen veteraanipäivän

juhlassa Seinäjoella Lakeuden Ristissä.