www.epmuisto.fi

ETELÄ-POHJANMAAN

SOTAMUISTOMERKIT

Lapuan lumiaura -muistomerkki Länkipohja Längelmäki (nyk. Jämsä)

Loading...

Sijainti

 Vapaussodan tunnetuimpiin valokuviin kuuluu kuva Lapuan Lauriloista, joita myös ”Lapuan lumiauraksi” kutsuttiin.


Kuva on otettu Lapualla 1. maaliskuuta 1918.

Kuvassa keskellä seisoo talonpoikaispäällikkö, aiemmin Suomen vanhan kaartin aliupseerina ja poliisikonstaapelina toiminut Matti Erkki Laurila (1865-1918), Lapuan Sähkö Oy:n isännöitsijä, joka ehdottomalla karismallaan johti vapaussodassa lapualaisia suojeluskuntalaisia. Vasemmalla on hänen vanhin poikansa Matti Laurila (1895-1983), myöhemmin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin piiripäällikkö ja jääkärieversti, yllään upouusi jääkäriformu. Oikealla Ilmari Laurila (1897-1918), tekniikan ylioppilas, joka kaatui komppanianpäällikkönä isä-Matin kanssa samassa taistelussa 16. maaliskuuta 1918 Länkipohjassa.


Lauriloiden sankarikuolema saavutti suorastaan tarunhohtoisen maineen kautta koko maan. Ylipäällikkö Mannerheim lähetti kuolemaa seuraavana päivänä Lapuan kirkossa luettavaksi sähkösanoman:


”Olen syystä liikutettu siitä suuresta surusta, joka on kohdannut Lapuan urhoollisia poikia, kun Lapuan sankarit Laurila ja poika kaatuivat Länkipohjan voitollisessa taistelussa. - - Luutnantti Laurilan, joka tänä lyhyenä aikana oli tullut urhoollisuudesta ylennetyksi vänrikiksi ja luutnantiksi, nimitän Vapauden Ristin kolmannen luokan ritariksi, korkein kunniamerkki, mikä tähän saakka on saatu urhoollisuudesta. Hänen poikansa nimitän Vapauden Ristin neljännen luokan ritariksi. Muistakoon ja kunnioittakoon Lapuan kunta ja koko Suomen maa aina näiden urhojen muistoa.”


Ilmari Kianto kirjoitti hautajaisia varten runon Lapuan Lauriloille, Wapauden ristin ritareille, jonka ensimmäinen säkeistö tekee kunniaa Lapualle:


”Se on Lapua, joka latua näyttää!

Se on Lapua, joka johdattaa!

Se on Lapua, joka kalpaa käyttää!

Ja Suomen joukkoja kannustaa!”


Tunnetuin ylistyslaulu Lapuan Lauriloille on kuitenkin

 Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämä marssi

Vilppulan urhojen muistolle, jota Lapuan päivillä

14. heinäkuuta 1918 pidetyn ensiesityksensä jälkeen

on kuultu lukemattomia kertoja isänmaallisissa

tilaisuuksissa. Siitä tuli myös Etelä-Pohjanmaan

suojeluskunta- ja lottapiirien kunniamarssi. Se viimeistään

 sinetöi Matti Laurila vanhemman muiston, ei ainoastaan

lapualaiseksi, vaan laajemmin yhdeksi pohjalaisen

vapauden- ja maanpuolustustahdon symboleista.

Marssin - tai ehkä paremminkin hymnin - loppuosa

kuuluu seuraavasti:


”Laurilan työ sekä Vilppulan vaihe,

lasten lapsille laulujen aihe,

kunnian miehistä kaunein luku.

Sankarit vaan, niin käy kuolemaan.”


 

VILPPULAN URHOJEN MUISTOLLE

Aiheeseen liittyvät muut muistomerkit:


- Matti Laurilan synnyinkodin muistolaatta

- Matti Laurilan kaatumispaikan muistomerkki

- Länkipohjan taistelun muistomerkki


Lapuan lumiaura


Isä Matti (ukko) Laurila ja pojat Matti ja Ilmari Laurila. Ukko Laurila oli karismaattinen lapualainen joka omalla esimerkillään innosti joukkojaan. Hän taisteli johtaen joukkojaan edessä eikä takana ja se myös koitui hänen kohtalokseen Länkipohjan taistelussa jossa kaatui saatuaan kiväärinkuulan sydämeensä tilanteessa jossa innosti joukkojaan taisteluun. Noin puolta tuntia aiemmin oli käynyt katsomassa kaatunutta poikaansa Ilmaria joka oli saanut kiväärinkuulan otsaansa.


Ukko Laurila oli itsenäinen ja itseppäinen perinteinen kuvia kumartamaton pohjalainen talonpoika joka kasvoi tehtäviensä mukana. Hän uskalsi uhmata jos tilanne niin vaati ylempiarvoisiaan, jopa eversti Wetseriä joka erään kerran käski Lapualaisia pysäyttämään etenemisen sanomalla, "minä olen eversti Wetser ja käsken teitä pysäyttämään etenemisen".   Ukko Laurila vastasi, "minä olen Laurila, lapualaisten johtaja ja menen eteenpäin".

Hän kieltäytyi tarjotusta upseerin arvosta sanoen, "en minä arvoja tarvitse vaan tietoja tilanteesta".


Poika Matti Laurila taisteli urhoollisesti kansalaisodan loppumiseen asti ja talvisodassa saavutti legendaarisen maineen sotilasjohtajana jota mainetta himmensi jatkosodan itä-Karjalaan hyökkäysvaiheen tapahtumat.

Patsaassa teksti.


Lapuan lumiaura

Isä ja poika

Matti ja Ilmari

Laurila

Kaatuivat voittajina

Länkipohjan taistelussa

16.3.1918